Voihan fletkumato...

Tänään oli päivä, kun kaikki oli hyvin, mutta mikään ei oikein tuntunu miltään.

Ja ihan informaatiopläjäyksenä, etsin tähän postaukseen kuvitusta Googlen kuvahausta sanoilla blunt feeling eli lattea tunne ja tässä on esillä nyt Googlen mielestä kuvaavimmat löydökset.

Tällä äijällä on oikee idea

Sit asiaan.

Alunperin en ees halunnu lähteä töistä pois tuolle luentorundille Jyväskylään, koska oikeasti haluan olla töissä mahdollisimman paljon ja olin just päässy kunnon draiviin ja tekemisen meininkiin ja psykogasmeja tipahteli joka päivä, joskus jopa useampi päivässä. Eli kun mulla on näitä tankopilviä niin sitten on myös näitä ammatillisia hekuman hetkiä, kun noustaan psykotaivaaseen. Tai jotain. Yksi päivä jopa mietin, että tämä mitä mä teen voi oikeasti jopa kilpailla sillä tasolla, mistä puhutaan käyttämällä sanontaa "parempaa kuin seksi".

Emily Blunt. Näyttääki olevan nyt vähän blunt.

Mutta ei tänään, vaikka tänään oli se odotettu päivä kun pääsen takas töihin. Tänään oli oikein maanantaimaximus. Joka ikinen maanantai on aina jollain tapaa hankala, mieli ehtii tyhjetä viikonlopun aikana ja joka maanantai pitää ottaa uudestaan kiinni siitä, mitä onkaan tekemässä. Nyt sitten puolentoista viikon poissaolon jälkeen oli oikein megamaanantaiseis. Ja päätin just, että toi on yhdyssana.

Elokuusta eteenpäin mulla saattaisi olla mahdollisuus saada sinne sijaisuus. Ehkä. Tai ehkä ei. Haluisin kyllä. Oon kärsiny tässä jo tovin semmosesta fiiliksestä, että mitä hittoa mä teen ku harjottelu loppuu. Niinku elämälleni. Mä vähän niinku otan ja valmistun. Hmph, pitäs jotain aikuismaista tehä vissiin... En haluis ottaa mitään kovin pitkää työtä, ku ei hotsita sitoutua. Ei oo ees tietoa mille paikkakunnalle haluan. Ahistus...

kalastus voi olla just sitä...

Edellisen tekstin kuvatekstissä oli juttua, että päästin väikkäriartikkelin kädestäni. Jyväskylän psykalla sinusta tulee tohtori kun kasassa on jokunen opintopiste ja 3 julkaistua artikkelia tai julkaisussa olevaa. Mun gradusta on jo kohta pari vuotta väännetty artikkelia. Se on hidas prosessi, kun se jäkittää jossain lehdessä puoli vuotta, tulee korjattavaksi ja jumii taas seuraavat puoli vuotta. Tänään tuli sitten sähköpostiin viesti, että se on hyväksytty verkkojulkaisuksi. Sitä ei tule mihinkään paperisena, mutta verkkomuotoisena julkaisuna se on suurella palvelimella helposti ja kai ilmaiseksi koko kansan saatavilla, eli levikki on mainio. Silti se on vertaisarvioitu (ihan väsyksiin asti, sanon minä...), eli täysin pätevä ja luotettava. Tarkoittaa siis, että sen on arvioinut toiset alan ammattilaiset. Nyt siis pitäs tuulettaa, se on vihdoin pääsemässä maailmalle. Enää muutama loppusilaus ja hyväksyntä ja se on sitten siinä. Kolmasosaa lähempänä oikeuspsykologian tohtoria, tai jotain muuta väkivaltatohtoria. Tai jotain.

latteeta... niin latteeta... Vai näyttääks tää tyttö tässä, että
miten hän tuulettaisi väitöskirja-artikkelia? Jotain se kyllä tosiaan tuulettaa...

no oishan tää vähän lattee tilanne...

Väikkäriähän minä muutenki haluaisin tehä, mut ku se on niin hidasta, että vielä en usko semmoisen alkavan oikein työllistää. Ja työllistäminen meinaa lähinnä ajallista menoa, rahallista tuloa siitä ei oikein saa. Mut se, että oma artikkeli julkastaan, on kyllä ihan shamppanjapullon poksauttamisen arvonen juttu. Mulla nyt ollu siinä hetkessä ku tosi ällöttävän makunen smoothie. Ei enää ikinä kaalia blenderiin, vaikka ois mitenkä pakottava tarve päästä eroon siitä keräkaalin järkäleestä.

latteen kokonen jointti

Töiden jälkeen pääsin takaisin elävien kirjoihin kun palasin salille sairastelun jälkeen. Ja se tuntu vielä sujuvan ihan ok. Mut kiksit jäi saamatta. En ehkä erityisemmin tyksi tästä tän kuun saliohjelmasta, jossa tehään voimatreenejä. Tänään tein penkkiä 11(!!) viiden toiston settiä ja niiden välissä kulmasoutua. Taukoineen siinä kestää yli puoli tuntia, mulla kesti jostain syystä varmaan tunti... Ihan typerää hinkata sitä samaa liikettä noin kauan, varsinkin jos tekee semmoisella salilla, jossa joku kuitenkin tahtoo pölliä sen tangon, jota minä tarvitsen, ja pinoaa siihen sitten 50kiloa painoja. Kiva siinä vuorotella sitten.

Siis älä oo lattee

Eilenki oli tämmönen päivä. Tykkäsin vaan olla kotona, mut ahisti lähteä treenaamaan tankotanssiesitystä. En jotenki tajunnu, että nyt mä siihen suostuin. Ja se koreo siinä esityksessä muuttuu koko ajan, en pysy perillä enkä ole sitä ikinä kunnolla oppinutkaan, silleen sisäistäny. Ja mun makuun se tulee olemaan ihan liian pian, jo alle parin viikon päästä. Ei oo yhtään kiva, että ensimmäinen esiintyminen lähinnä vituttaa ja hävettää jo etukäteen. Onneksi kanssatanssijat siinä mun biisissä on tosi kivoja ja avuliaita. Ja onneks mua ei täällä Kuopiossa tunne yhtään kukaan, ja toivottavasti yleisö on elämänsä kännissä.

avioituminenki on... latteeta

Da fuq is this....

Ehkä mä oon toistaiseksi käyttäny kuiviin mun innostussäiliön. Blaah. Hankin tänään kirjastokortinkin. Sekään ei jännittäny.

Ja sit tää yks hymytyttö