Elämä on erilainen vakiotankoilijan silmin. Tässä blogissa käydään oman mukavuusalueen ulkopuolella, ja takaisin tullaan taas yhtä tarinaa viisaampana, elämän hauskuutta silti menettämättä.

"You will find only what you bring in." -Master Yoda-

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Kesä"bulggi" vs elämäni kesä ja MM-valmennuksen purkitus

On sitten tullut aika katsoa, että mitä tuosta Muscle Madness valmennuksesta jäi käteen. Käyttäjäkokemuksia, niin sanotusti.
Voittajana, karhunkierroksella ja omasta mielestäni myös MM:stä

Ennen ku jaarittelen miten tämä mun osalta loppui, niin käyn vähän läpi miltä tämä kokonaisuus musta tuntui. Kuvituksena kuitenkin kaiken maailman kehityskuvien sijaan sitä kaikkea muuta elämää, mitä oon tänä kesänä touhunnut. Elämäni paras kesä, ihan hands down :)
Lisää kuntosalilaitteiden väärinkäyttöä, tai siis innovatiivista uusiokäyttöä.

Ensinnäkin mä pelkäsin ryhtyä tähän. Ajattelin, että jos mukaan lähdetään niin siinä sitten ollaan, ei olisi tullut mieleenikään luovuttaa. Jaksanko minä? Entä jos vaan huomaan olevani heikko? Entäs jos syötävä ruokaa on, no, paskaa? Olin ensin ihan tavallinen valmennettava, mutta aika pian kävi ilmi, että mun oli paras hypätä siihen VIP-porukkaan, jotka saa treenikoulut uusiin liikkeisiin ja kuukausittaiset biosignaturet. Syystä, että mä olen aika kokematon tekemään salilla moninivelliiikkeitä, jotka vaatii hyvää tekniikkaa (maastaveto, kyykyt, punnerrukset, penkkaukset, leunvedot jne) ja toisekseen, koska mulla on tuo arvaamattomasti käyttäytyvä kilpirauhanen. Ja pakko lisätä, kun te ihmiset luette näitä treeniblogeja niin haluan todeta, että tuo oma (vajakki)kilpparini on ollut menossa mukana todistettavasti ainakin vuodesta 2005, jolloin elin ihan tavantöllykkäelämää, ja sama vaiva on myös äidilläni, joten itseaiheutettu se nyt ei ole omalla kohdallani.
Mun Kuusamon porokaveri <3
Kuusamon erämökin rannasta

Meiän erämökki, ilman mukavuuksia

Urhea Erä-Pottu!! Grrrauh!!

Onneksi otin sen VIP:n. Mä oon oppinut ihan sikana uutta, ja ihan melkein huomaamattani. Tässä loppua kohden olen sen tajunnut, kun olen alkanut koko matkan ajan tarkkailla muiden salilla kävijöiden tekniikkaa ja päässyt joillekin kavereilleni pölöttömään kaiken maailman tekniikkajutut ja ehdotellut niille ruokavalioon lisäyksiä, siis niitä semmoisia käytännössä yleispäteviä juttuja. Kannustan myös ihmisiä hyvään unirytmiin, vaikka moista ei itseltäni löydykään. Mut siis, spread the löööööövh! Jos nyt ei ole vielä tarttunut tämän mun blogin kautta sitä tietoa, niin minähän rakastan tekniikkaa. Se tekee kaikesta turvallista ja tehokasta ja kaunista. Oma tekniikkanihan on ihan rupusta, varsinkin kyykyissä kun ei akillekset anna vieläkään mennä kunnolla alas, joten painotkin on aika pienet. Käytetään muuten aina lähes pelkästään vapaita painoja, musta niin tuntuu joltain oikeelta treenaajalta ku väkertää isojen tankojen kans :P
Minun aamupalani, voittoisa combo. Kaikkine lisäravinteineen.
Tukholmassa join elämäni ensimmäisen kokonaisen oluen, joku belgialainen hedelmäolut se oli. 


Ruoka ei ollut ollenkaan pahaa, ja se on oma moka jos näin käy. Omalla kohdallani usein vähän mielikuvituksetonta, mut se ei oo firman vika. Reseptejäkin on OP:n (Optimal Performance) blogit täynnä. Jaksaa vaan selata. Ja alkohan se jauhelihakin, valintani aamupalaprodeksi, uppoamaan. Alettuani kokkaamaan sen joko ananaksen tai tomaattikastikkeen kanssa, se muuttui ihan ystävälliseksi. Ja kuulkaas pitää nälkää! Ja siihen kylkeen tomaattia, joka on aika nopsa napata. Toisin kuin porkkana, jonka kanssa sain juosta bussiin sitä järsimään.
Kaverin polttareista
Ja kaverin häistä
Kuopion tankoilijoiden kanssa menossa satamabaariin.

Matkalla käytiin mun luona ja edes tavararöykkiöt ei estäneet kaveria kiikkumasta tankoon.

Peilikikkailua baarin vessassa.

MM on aika kokonaisvaltainen, joka viikko tuli uutta infoa terveydestä ja uusia tapoja opeteltavaksi, silleen pikku hiljaa. Pakko myöntää, että toteutuksessa, sekä uusien tapojen, että ihan sen treenirytminkin, kanssa jäin vähän jälkeen ajanpuutteen vuoksi. Kesällä tosin vasta meni treeniputki sekaisin kun aloin viettää niin paljon poissa aikaa Kuopiosta, tankoilin sosiaalisissa merkeissä ja matkustelin.


Treenatessa valmennuksesta sitä oppii ihan uusia, innovatiivisia liikkeitä. Tässä pari esimerkkiä, ja olen ihan varma, että olen ymmätänyt kaiken oikein :P
Tässä liike nimeltä: "Pystypunnerrus käsipainoilla istuen."

Tässä taas: "Pystypunnerrus tangolla seisten."
Meleko hienoa, eikö? :P

Kuusamolaiset bilettää Weijon Westareilla Zero Ninen 35v uraa

Euroopan psykologikongressi Tukholmassa

Tuon kesänvieton takia täytyykin sanoa, että kunto on päässyt tässä vähän pullahtamaan. Se on tasan oma vikani, kun en ole juuri salille päässyt ja olen syödä possutellut miten sattuu. Kesä on vähän tämmöstä. Ensihätään sitä voisi nyt luulla, että aha mä siis sorruin enkä pysyny rutiinissa, eli tyhjä keissi. Nääh. Ei se sitä ole. Nyt oon ollut kotosalla nelisen päivää ja ollut ihan takaisin ruokarytmissä, jopa siinä jauhelihassa, vaikka valmennus on jo ohi. Se on vaan niin hyvä tapa syödä ja olla. Kesän osalta rasvaa on siis kertynyt, mutta vastineeksi siitä olen saanut mielestäni elämäni parhaan kesän. Koskaan ikinä aiemmin mulla ei ole ollut näin tapahtumarikasta ja antoisaa kesää. Päivääkään en vaihtaisi pois, en edes vaikka sillä saisin ne muutamat rasva/nestekilot kropastani pois. Syksyllä lähtee taas uudella innolla, ja hitaasti mutta varmasti pääsen kyllä taas kuntoon. Enkä tarkoita tällä sitä, että jos olisin treenannut rutiininomaisesti, olisi se jotenkin tehnyt kesästäni huonomman, päin vastoin kaipasin koko ajan salille ja kaipasin järkevää ruokailua. Mutta kun tilanteet omassa kesässäni vaan oli semmoiset, etten pystynyt rutiineihin, niin miksi sitten turhaan stressatakaan niistä? Kun en minä mihinkään kisoihin treenaa, niin turhaanpa sitä itseään sättisi siitä, että on pirun hauskaa muutoin.
Hauberi

Käytännössä kävi siis niin, että sain noin neljässä, viidessä, kuukaudessa 3 kiloa lisää lihasta. Jossain lähitulevaisuudessa toivottavasti menee rikki 50 raja rasvattomassa massassa :P Se on aika hyvä määrä, 3 kiloa, tämmöseen lyhyeen tyttöön ja lyhyessä ajassa. Rasva ei niin hirveesti palanut, mutta ei se toisaalta lisääntynytkään, paitsi jos ei lasketa tätä kesää. Ja mä pärjäsin, se on yks tärkeä pointti. Treenasin paljon, opin uutta, kasvoin rakastamaan salitreeniä. Voi tokkiinsa. Sali, sekä kunto- että tankosali, on niitä paikkoja joissa mun sielu lepää. Tunnen olevani elossa. Hyvä niin, ku loppupäivä meneeki sitten koomassa. Mitään en ole kuitenkaan testannut, että paraniko maksimit. Dipit ja punnerrukset voisi testatakkin, mutta esim kyykkymaksimin alussa tein Smithissä (elämäni ensimmäisen ja viimeisen kerran...) ja senkin päin hanuria, joten mitä järkeä tehä sitä uudestaan, testatakseni josko saisin sen tällä kertaa isommilla painoilla menemään päin hanuria...
Juhannus Tahkolla 

Mites sit jatkossa? Jos nyt huomaatte tuosta mun biosigusta, miten tuo toiseksi viimeinen mittaus on aika notkaus edeltävään, niin se on kai mun kilpparini tekosia. Mun kilppariarvot on parantuneet, mut asiat ei vaan mene samalla tavalla perille kuin mitä normaaleilla ihmisillä. Oli mulle aika rankka paikka huomata, miten vaikka teinkin hyvin töitä kroppani eteen, rasva vaan tykkäsi yhtäkkiä lisääntyä. Hiilareista moni ei mulle sovi kun katsoo kroppani tasapainoa, mut sit en voi niistä luopuakaan, koska se olisi kilpparini tuho. Tuntui, että mä en välttämättä taida ikinä päästä siitä rasvasta eroon, tuun aina oleen semmonen pehmonen, jenkat ja niiden kaverit on ehkä aina menossa mukana. En mä oo mikään lihava ja ihan tykkään mun kropasta. Mutta silti, on epäreilua urheilla näyttämättä kuitenkaan siltä. Tähän on silti sanottava, että mä rakastan mun kroppaa koko ajan enemmän. Mä ja se, we go way back :) Mulla on luonnostaan aika levee pyrstö, mut mä oon alkanu arvostaa sitä kovasti. Sen koostumus sais muodostua enemmän lihaksesta, mut pyöreys on aika jees. On kivaa, ku on oikee pylly :)
Uusi reissu Rukan salille :P

Ala-asteeni pihalta. Äiti kommentoi tämän nähdessään, että: "Oisitko uskonu sillo pikkutyttönä, että sitten ku sä oot iso ja oot psykologi, ni sä tuut takas tänne leikkikentälle, ja tätä sä sit teet?" Nauroin, kovaa :D


Yksilövalmennus ois mua varten, jotta asiat menis niinku ne mulle sopii, eikä ihmisille yleensä. Mulla ei kuitenkaan siihen ole tällä hetkellä varaa. Mut niiiiiiin tykkään mun valmentajasta ja siitä, että saan tehä uusia saliohjelmia joka kuukausi, joten mä ilmottauduin mukaan Jatko-MM:ään. Se on tosi halpa verrattuna alkuperäiseen MM:ään, sisältää vaan joka kuukautiset biosigut ja uudet treeniohjelmat, mut ei treenikouluja tai foorumia tai uusia infopapereita.
Kesäretki Suomenlinnaan. Se yllätti kyllä kauneudellaan ja monipuolisuudellaan.

Joku mörkö Suomenlinnassa

Kiinalaiset taas vauhdissa, Suomenlinnan lautalla.

Menossa kattomaan Heurekaan Body Worldsia.

Mutta sokerina pohjalla, valmentaja meinasi, että voisin teetättää sillä kuntosaliohjelman, jolla saisin lisää voimaa nimenomaan tankotanssiin. Valmentaja "joutuisi" siinä samalla perehtymään siihen, mistä tankoilussa on kyse. Ei mun mielestä ollenkaan huonompaa ajanvietettä, kattella Youtubea tarkastellen, mitkä lihakset tekee mitäkin kun tankoilee.
Tänä kesänä/keväänä on alkanu myös kiinnostaa kaiken maailman muutkin akrobatiat kuin tankoilu. 

Ois mulla ne kehityskuvatkin, mutta en jotenkin tohdi niitä pistää, voitte kattella tuota mun kroppaa noista tankokuvista jos siltä tuntuu. Ryhdyn tässä kohtaa häveliääksi :) Tosin, on ne kuvat OP:lla, ja voi ne ilmestyä muutoskuvakilpailuun mikäli ne siellä niin päättää.


Ensi viikolla se uusi MM-jakso alkaakin, vaikka pari viikkoa myöhässäkin ehtii myös mukaan (itsekin aloitin viikon muita jäljessä). On uudet hienot entistä tehokkaammat ohjelmat kuulemma. Rohkeesti mukaan vaan :)

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Cool Dance!

Sitä kun selailee paljon nettiä, lukee foorumeita ja erityisesti kattelee Youtubea, tulee vastaan kaikenlaista. Tässä muutama semmoinen video, mikä on jäänyt Youtube-suosikkeihin tässä muutaman vuoden aikana.

Lähetään liikkeelle New Yorkilaisella Marlo Fiskenillä. Aivan upeaa liikehdintää! Ja multa saa aina pisteitä kun video on Nykin Body&Pole-studiolta, siellä oli niin ihana treenailla :)
  

Tämä jäi verkkoon, koska videossa on käytetty Nighwishin musiikkia. Video on Inno Alla Vita-hyväntekeväisyystapahtumasta Italiasta, jossa jokainen esiintyjä esitti jotain syöpään liittyvää teemaa. Tässä hollantilainen Hanka Venselaar esittää kuolemaa.



Jatketaan Body&Pole-studiolla. Koko henkilökunta, myös tuo ekana oleva Marlo, esiintyy tässä. Messisä myös kaikkien aikojen suosikkiopettajani, Steven Retchless.

Tässä ihan törkeän hieno video, musiikki on vähän kohtalaista ja videon esittelyssäkin lukee törkeästi strippareista, vaikka esiintyjät on maailman huipputankoilijoita.

Lyhyt pätkä yhdeltä suosikeistani, Zoraya Judd.

Venäläiset osaa. Tässä Anastasia Skukhtorovan ja poikaystävänsä Evgeny Greshilov:n poppoo esiintyy.

Vähän lisää venäläisiä. Kristian Lebedev Siperiassa.

Jenyne Butterflyn tyylikäs video ilmarenkaasta ja tankoilusta.

Jos Harry Potterissa tankoiltaisiin. Aika tasokas kotivideoksi, wau!

Jenyne Butterfly Tokiossa.

Ja lopetaan sillä millä aloitettiinkin, eli back to you, Marlo! Todella herkkä ja koskettava.

Näitä on kiva keräillä, ja niiden parissa kuluu kyllä hetki jos toinenkin. Palaan asiaan jahka taas on seuraavat 10 koossa (tähän tosin lipsahti 11 videota, hups).

torstai 25. heinäkuuta 2013

Tavoitteita

Alkuvuodesta asetin itselleni tavoitteeksi tulevalle vuodelle seuraavat asiat: 

-Spagaatti. (vähän pelottaa jopa ku oon ihan mahottoman jäykkä.... Mulle tulee identiteettikriisi jos saan tän....)
-perhosfobia pois, eli rento perhonen ja toukka
-sujuva takanoja
-jatkaa inverttiprojektia (tää nyt toki tulee ihan automaattisesti koko ajan)
-oisko liian hurjaa vuodessa voida käsien varassa kiikkua tanko ylös? Saahan sitä yrittää Very Happy
-olkanousu, siis ihan vaikka yksiki asiallinen 
-käsilläseisonta, vakaa semmonen,ihan missä tahansa variaatiossaan +ilman fobiaa Very Happy

Elämäni eka jatkettu perhonen. Kuopion Vänärillä heinäkuussa -13. Totaaliyllätys!
Nyt olisi aika vähän ajanmukaistaa tätä tavoitelistaa.
  • Olkanousun saan, se ei ole aina kovin luontevaa kuitenkaan, joten sitä vahvistan. Voiskohan sitä saada sen pysymään semmosena lankkuna edes hetken siinä puolivälissä?
  • Perhonen sujuu jo joka kerta, eikä se pelota enää. Jes! Jatkettu perhonenkin on ilmaantunut ja ensimmäisellä kerralla sitä yrittäessäni se oli jopa tosi vakaa. Jatketaan siis niin, että saisin aina onnistumaan ja vieläpä vakaan jatketun perhosen. Ja sitä mukaa kun lonkankoukistajat ja selkä notkistuu (jos notkistuu) se tavan pörriäinenkin kaunistuu koko ajan.
  • Invertti on parempi, mutta jatkossa keskityn tekemään sitä useammin suorin jaloin, myös ilmassa olisi kiva saada invertti suorin jaloin. Huomasin myös, että nilkat saattaa siinä ilmassa vähän koukkia, joten semmoset pois. Inverttiin pitäisi myös sekä maasta että ilmasta päästä vähän nopeammin, ei ole hyvä jos aina tarttee jonkin henkisen paussin sitä tehdessä ja ilmainvertissä vähän niin kuin roikuskella miettimässä.
  • Takanoja on kyllä parempi mutta oon kyllä myös unohtanut treenata sitä...
  • Spagaatti on samassa jamassa kuin tähänkin asti, sivuspagaatti sen sijaan on parantunut, mutta ei vielä identiteettikriisiksi asti. Jatketaan talkoita.
  • Käsien varassa pääsen tankoa ylös tietääkseni noin 1/3 matkan. Saan kuitenkin jo käsiä vaihdettuakin ilmassa toistensa yli, joten edistystä on tapahtunut.
  • Käsilläseisonta on vakaampi mutta ei silti vielä vakaa. Ajatuksena on josko alkaisin syksyllä käydä käsilläseisontatunneilla, tulisipahan sitäkin oikeasti tehtyä. Tästä paras onnistumisen elämykseni on perhoskässärin saaminen tangolla. Seuraavaksi opettelen kaatamaan itseni siitä.
Perhoskäsilläseisonta



Tässä videolla on monta juttua, mitä voin pitää tavoitteenani. Otan tämän ehkä ohjenuorakseni loppuvuodeksi. Videolla on Youtube-lempparini Emotioncatcher, saksalainen tyttö. Joka kylläkin on väännellyt sitä selkäänsä jo vähän liikaakin (terveellisyys epäilyttää ja tulee semmonen sympatiakipu omaan selkään), se on tykästynyt contortionismiin eli mikä onkaan suomeksi, ylivenyvää vääntelyä.

Siinä vaiheessa kun keväällä oli se esitys ja sitä kuvailtiin monta kertaa ja sen lisäksi kuvasin itsestäni treenivideoita, tuli havainnoitua itseäni oikein kunnolla.

Ensinnäkin tiesin jo, että mulla on tosi typerä keskittynyt ilme, siis semmoinen, että mä puren huuleni yhteen. Oon mimikoinut sitä ilmettä ilman tankoa tai muutakaan ponnistusta ja sehän on hemmetin epämukavaa puristaa suutaan silleen. Mut jotain lohtua siitä tuntuu saavan ku on tiukka paikka, tai ei aina niin tiukkakaan...
Tämmönen ilme. So pretty... Klikkaa isommaksi, jos ei näy.

Polviani varten auttaa lihaskunnon kohentuminen, mutta ainakaan tällä hetkellä niistä ei saa suoraa linjaa vaikka kuinka pusertaisi.

Nilkat:

  1. Mä muistan ne aina suoristaa, mut joskus matkalla johonkin liikkeeseen saattaa käydä semmoinen taipumisefekti. Vähän niinku sorsa yrittäs uida räpylöillään. On se toki silti matkalla suoraksi, pahempi ois jos ne ois koko ajan koukussa. 
  2. Toinen huomio nilkoista on se, että joskus kun ne on ojennettuna ne ei silti ole suorat, eli ojennan niitä joskus sivulle. Siitä tulee ihan omanlaisensa linjojen rikkominen ja näyttää jotenkin tosi oudolta kun periaatteessa kaikki on ok mutta joku siinä tökkii.
  3. Löysät nilkat. Silloin kun keskittyy kaikkeen muuhun sitä jotenkin unohtaa siipasta siitä voimasta edes pieni prosentti jämynä pysymiseen. Jolloin käy niin, että kun iskee esim polvitaipeensa tankoon, ilmassa vapaana oleva nilkka tärähtää ja väpättää niinku joku kuollu kala. Not pretty...
Ihan uusia tavoitteita otan sitten sen Keemin parantaminen varmaksi, sitten jotain muita liikkeitä tähän kylkeen. 

Keem

Brass Monkey


Harvinaista, mutta en tiiä nimeä...
Jos onnistuu tuossa ylemmässä, niin siitä vois yrittää tulla alas niinkuin tuossa alemmassa videossa. Tosin mahtaa olla vielä kaukaa haettu, mutta ihan älyttömän hyvin nimetty liike! Banaanin kuori!

Brass Bridge
Tässä oon ihan minä, mutta haluisin oppia lisää reittejä mennä ja tulla tähän, sujuvasti, niin korkealta ku mahdollista.
Sitten tietysti se Aysha. Sen olen jo saanut, mutta se ei tule joka kerta, joten sitä lisää. Siihen samaan syssyyn edelleen se toukkakiipeily. Ja jos nämä saan, niin varmasti menee myös Straight Edge.

Kaikki on mahdollista. Näin ne ainakin sanoo. Eri asia sitten, mitkä on saavutettavissa terveellisesti. Sen puitteissa minä ainakin aion pelata. Venyttelen hissukseen yläselkää ja erityisesti hartioita, missä sitä työtä riittääkin.
Tässä on mihin tuo Anastasia Skukhtorova kykeni aloittaessaan ja mihin nyt.
Psykologiselta kannalta tavoitteita on hyvä asettaa, sillä ne ohjaavat treenausta ja jäsentävät siitä jotain järkevää pakettia. Tavoite voi olla jotain niin kauaskantoista kuin omalla kohdallani on spagaatti, jonka jokaisen millin eteen saan vuodattaa kyllä tuskastumisen kyyneleitä. Mutta mielellään suurin osa tavoitteista olisi lyhytnäköisempiä, toisin sanoen tavoittavampia. Motivaatio pysyy yllä, jos spagaatinkin jakaa osiin, että ensin on vaikka se taso, jonka jälkeen pystyy suorittamaan jonkin tietyn jutun kun jalat jo vähän antaa myöten. Ihminen tuskastuu ja kyllästyy liian kauaskantoisiin tavoitteisiin, koska ne ei vaan toteudu ihan heti, jolloin motivaatio tippuu, ja silloin jää iloitsematta ne pienemmät edistykset matkan varrelta. Itsellä on toki esim tuo Aysha ollut tavoitteena jo pitkään, mutta sitä ennen piti oppia invertoimaan, olemaan käsien varassa, tekemään toukan, ottamaan itseään hieman irti tangosta, vähän irrottelemaan jalkoja, löytämään tasapainon. Ja sitten vasta se Aysha on mahdollinen. Kaikki aikanaan. Ja kun tavoitteet on saavutettu, niitä on aika päivittää. Ei siksi, että olisit aina epätäydellinen, vaan koska uudet haasteet tuo miellytystä. Muista asettaa myös hiomistavoitteita, koska liike voidaan aina tehdä paremminkin. Mikään ei ole opittua ennen kuin sen saa kolme kertaa tehtyä, tai kunnes se onnistuu aina, tai kunnes sen saa oikeasti kauniiksi ja sulavaksi, tai kunnes se näyttää vaivattomalta. Maltti on valttia :)

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Tankotanssiloma Espanjassa, part5, Ulkosekoilut

Nyt tulee sitten viimeinen osa, herran jee tää Espanja-raportointi levisi ihan käsiin ku pullataikina. Mut minkäs teet ku treeneihin liittyviä tapahtumia ja kuvia oli niin paljon, että millään en kyllä osannut/raaskinut mennä vähemmälläkään.

Kuten jo sanoin jossain aiemmin, niin aloitettuaan tankoilun koko maailma alkaa avautua yhtenä isona leikkikenttänä. Ja ne oikeat leikkikentät, sielläkin alkaa yhtäkkiä taas löytyä kiinnostavaa tekemistä. Käytännössä missä vaan voi roikkua tai muuten pelleillä, eikä sen tarvitse olla ollenkaan sellaista "tankomaista" mitä niissä vempeleissä tekee. Me otettiin haltuun läheinen leikkikenttä, biitsikatu ja PortAventura-huvipuisto.

Taas on meidän molempien kuvia sikin sokin.



 Hommahan meni usein niin, että minä sain jonku hullun idean, silloin kun Joanna on tekemässä jotain, ja kohta kuuluu vaan monta "auts auts auts ai ai ai" mutta hitto että tuli kivoja kuvia, joten varmasti sen arvosta :D



"hitusen" vielä spagaattiin matkaa. Ilmassa se on vielä ihan eri asia kuin lattiaa vasten. Ja tässä liikkeessä vielä tasapainokin heittelee.


Kalteva tanko oli jotenkin supervaikea, teki mitä teki niin aika kiepsahti alapuolelle, ja sieltä taas ei saanu otetta.

Yks mielestäni parhaita ideoita oli kun pyysin Salimalta sukellusvälineet. Siitähän se riemu sitten repesi!


Nää verkkokuvat on ihan mun suosikkeja, jotenkin niin tykkään. Joannaki tykkää, jälkeen päin, koska sillon ku mä sain ton idean se vaappu noi räpylät jalassa ja toi verkkoki raastoi auringonpolttamaa ihoa, joten sillä hetkellä se ei ollu yhtään kyllä messissä mun ideassa. Mut kuuliaisena teki kuitenkin. Ja hyvä niin :D







Parhaat naurut kuitenkin saatiin, kun mä vaadin ja vaadin, että biitsillä on mentävä liputtamaan pylvääseen räpylöillä. Oli jotenki tosi vaikea ottaa mitään asentoa nuo jalassa, kun jo maastakin irtoaminen noiden kanssa oli jotenki työn ja tuskan takana. Ohikulkijoilla oli kans hauskaa :) Ja meillä, naurettiin oikeasti niin räkäsesti ku kuvattiin näitä :D
Tässä me sit ollaan, niinku pylvääseen iskeytyneet kalat :D Huomatkaa, on sukellusmaskitki päällä ja kyllä hiosti!


Seuraavaksi hupia tarjosi sitten PortAventura. Tässä villistä lännestä rientoja.


 Nyt täytyy kyllä myös tunnustaa, että näiden kahden ympäröivän kuvan asennoissa ei ehkä pysytty mitenkään hirveen kauan :D







Woody Woodpecker, niin suloinen tirppa :) Se oli vaan vähän niinku ontto sisältä, joten piti säästää sitä meidän(mun, ketä mä oikeen yritän huijata :D) typerimmiltä ja hulluimmilta ideoilta :D Oisin halunnu hypätä tuohon avoimen kämmenen päälle ja olkanousta tuon suoran käden varaan, mut Woody ois ehkä tykänny vähän kyttyrää.







Sitten oli tää lehmä. Voi hitto :D 




Mä lupaan ja vannon, että tän seuraavan suhteen mulla oli puhtaat ja hienot aikomukset, mutta toteutus vaan ei onnistunut ja lopputulos on sitten vähintään epäilyttävä :D Yritin tehdä käsinojaa, eli asettaa kehoni painon käsien päälle ja saada jalat irti, mutta lehmä oli liian epävakaa ja tuskin se nyt ois multa muutenkaan onnistunut. Mut ei se mitään, yrityksen suomana ilona tämä varsin hauska kuva :D
Lehmäparka vois varmaan nostaa jonkin kunnianloukkaussyytteen mua vastaan :D Syvimmät pahoitteluni, mutta toisaalta en mäkään tässä varsinaisesti edusta :D

Så här oli meidän Espanja. Kiitos kiitos kiitos kaikille siihen osallistuneille tahoille, ja kiitos sille lukijalle, joka jaksoit tämän kahlata. Jos harrastat itse tankoilua tai sirkuslajeja, käy sinäkin Salimaa morjestamassa Tarragonassa Art Move Studiolla :)

Käpy kiittää ja kuittaa, seuraavaksi siirrytään sitten muihin aiheisiin :)


Muut Espanjapostaukset:
Yleisesti: Lomailua

Kristian Lebedevin workshopit: Kristian Lebedev
Tanko- ja akrotreenit: Tanko + akrobatia
Ulkotankoilut Biitsitankoilua
Puistosekoilut: Puistojamit
Special: Salima Peippo