Elämä on erilainen vakiotankoilijan silmin. Tässä blogissa käydään oman mukavuusalueen ulkopuolella, ja takaisin tullaan taas yhtä tarinaa viisaampana, elämän hauskuutta silti menettämättä.
"You will find only what you bring in." -Master Yoda-
torstai 18. heinäkuuta 2013
Tankotanssiloma Espanjassa, part2, Kristian Lebedev
Tankotanssiloman opettajien "päätähti", jos itse Salimaa ei lasketa, oli Kristian Lebedev. Venäläinen mies, joka saapui pitämään yhtä keskitason, kahta edistyneiden tason ja yhtä katutankotuntia. Itse osallistuin keskitason tunnille ja katutankoiluun, mutta sain seurata vaihtopenkiltä sitä edistyneiden meininkiä myös. Aikamoista vääntöä, jos en sanoisi.
Jos et vielä tiedä kuka on Kristian, aloita katsomalla tämä erittäin cool video hänestä. Sen pohjalta Salimakin ihastui ajatukseen pyytää hänet studiolleen vierailijaksi.
Kaunista, eikö? :)
Tässä väännetään Joannalle Fonjia
Incoming Fonji
Lebedev on aika voimakas mies, ja temput sen mukaan. Opetustyylikin oli aika vauhdikas ja usein se tuli ottamaan kiinni ja väänsi ja käänsi sitten asentoon, vaikka ihminen olisi ollut ilmassa, ja olipa kädet kiinni tangossa tai ei. Kristian itsehän oli sen verran voimakas, että se teki täysin sulavasti esim olkanousut ja siitä pidot t-paita päällä. Ja oli muutenkin niitä maskuliinitankoilijoita, joiden repertuaariin kuuluu shortseissa/ei sisäreisiin ottavat temput. Isolle osalle Espanjan harrastajista sen temput oli vähän turhauttavia, kun oma taso ei ihan yltänyt vielä sinne asti. Sama se mullekin oli, ja hetkittäin tuntui siltä, että haluttas vaan istua alas ja mököttää :D Tunnille tulokin meinasi pahan kerran ujostuttaa, kun oudossa maassa uusien ihmisten keskellä oot yhtäkkiä, tietämättä ootko ihan paska vai ihan ok ja opettajana vielä tämmönen huippu. Venäjällä on nimittäin jäätävä taso tankoilijoilla ja kouluja on Moskovassakin kuulemma joka kulmalla. Mut nautin siitä workshopista kyllä silti, ujostus meni ohi ja vaikka olikin vaikeita temppuja, koska otin opit korvan taakse tulevaa käyttöä varten. Ja olen niitä jonkun verran kotosalla nyt yrittänytkin.
Ensin mietitään ittekseen, että ai tästä muka voltti selälleen...
Sitten Lebedevi tulee ja pistää patjat alle
Sitten mää katon silleen, että joooooo, ei tuu kauppoja....
Mut pakkohan se oli sitten mennä yrittämään
Tuota volttia eteen ja taaksepäin aion kyllä harjoitella, mutta se on vähän vaikeaa käytännössä joko ilman kaveria tai patjaa. Kuopion Hytkeellä ei ole patjoja ja kaveria tarttis aika usein. Kuvittelin, että tuommoinen voltti olisi jotenkin helpompi kun saa pitää toisen käden tangossa, että siitä saisi jotain habatukea tai tunnetta, ettei voi iskeytyä lujaa maahan kun käsi pitää tarpeeksi irti maasta. Mut tosipuheessa mulle tulikin lähinnä voimaton olo. Mut sit joskus kun osaan tehdä ne molemmat niin, että voin hidastaa keskellä kauniisti, voin taas todeta kehittyneeni huimasti. Lisätään siis to-do-listaan, oli ne sen verran cool :)
Lihaskuntoa
Lopuksi oli sitten niin pervon näkönen venyytys, mutta joka tuntu niiiiin hyvältä! Valitsin tähän siveellisen kuvakulman, tuolta toisaalta se oli vähän erin näköinen :D
Sunnuntaina oli katutankoilun workshop, siitä videota tässä, ja mekin Joannan kanssa esiinnytään siinä useemman kerran. Itse se tankoilu oli kovin lyhyt osio siinä, jokainen ehti tehä pari temppua. Me mentiin sit vähän pienemmällä porukalla myöhemmin uudestaan, siitä lisää kuvia seuraavassa postauksessa. Workshopissa lähinnä opeteltiin käyttämään kaikkea mahdollista muuta apinointi- ja kuntoiluvälineenä. En ole hirveästi kuntoillut, mutta jo tähänkin asti oon nähnyt koko maailman isona leikkikenttänä, joten mitään suuria mielenavauksia tämä ei herättänyt, mutta hauskaa se oli kyllä silti.
Mun tähtihetkeni :D
Suomalaiset punnertaa
Joo, näin määki teen aina ku vaan muistaa ja huvittaa....
Kristian oli kyllä niin hassu äijä ja hirveän täynnä energiaa. Ja tosi ihastunut neonvärisiin vaatteisiin. Ja superturisti, miljoona kuvaa joka asiasta. Cute :) Se ei kauheesti puhunut englantia, ja meistä vain Salima puhui venäjää. Kommunikointi oli siis vähän hidasta. Saliman mies Christian oli sitten Kristianille ihan best buddy, vaikkei niillä ollut kyllä alkuunkaan yhteistä kieltä.
Tähtönen
Me siinä muka yritettiin kommunikoida
Joanna ja Kristian liputtaa
Tähän kykeni ryhmästä lopulta sitten vaan suomalaiset. Tytöt veti hienosti homman kotiin :)
Kristianin ja sen kivan assistentin kanssa hengattiin sitten torstaihin asti, kun nekin jäi lomailemaan sinne. Kristian oli oikein hauska mies, tosi erikoinen venäläiseksi. Se ei juonut alkoholia ollenkaan ja uskonnollinenkin se taisi avoimesti olla. Ainakin jossain määrin, en kyllä sen syvemmin tiedä. Ja vaikka se on varmasti ehtinyt nähdä ties mitä tankoilun parissa, niin kovin innostuvainen se oli silti. Ja jaksoi opettaa ja touhuta. Semmonen ikiliikkuja. Heti aamustakin lenkillä, vaikka päiväksi olisikin luvassa monta tuntia liikuntaa jo sinällään.
Kristianin workshoppiin osallistui myös pari 12-vuotiasta. Uusi sukupolvi tankoilijoita on kasvamassa, ja ne on aloittaneet yhtä pienenä kuin tyypit on nykypäivänä alkaneet telinevoimistella. Me vanhat pierut, varsinki ne meistä, jotka on aloittaneet uransa tietokonepöydän äärestä (kröhöh), jää vielä joku päivä auttamatta jalkoihin vaikka miten treenaisi.
Luoja paratkoon, mihin tämäki tyttö pystyy sitten kun se on aikuinen. Huikeeta!
Summa summarum. Oli tosi siistiä, kun sai oikeasti viettää aikaakin tämmöisen yhden tankomaailman huippujen parissa. Se on näitä iloja siitä, kun laji on vielä kohtalaisen pieni. Turha olisi kuvitella, että minkään suuremman lajin lahjakas stara hengailisi jollain lomallaan silleen niin kuin me nyt. Kristian ja sen assistentti majoittui Saliman kotona ja ne kovasti tykkäsi siitä aidosta ympäristöstä. Ei tullut edes nimmaria pyydettyä, mut toisaalta ei ne tuntuneet niin superstaroilta. Tää on toistaiseksi vielä tankotanssin hienoja puolia, ne niin ihanat lämpimät ihmiset, ennen kuin tämänkin kimpussa joskus alkaa hääriä ison rahan perässä toimivia tahoja.
Kristian tulee esiintymään kuvissa vielä meidän tulevissakin lomakuvapostauksissa. Koska se tosiaan oli messissä niin kauan :)
Toi on upea video. Olin vähän säästelly sitä myöhempää käyttöä varten, mutta nyt kun linkkasit sen aloinkin ajatella, että tähän postaukseenhan se sopiikin hienosti. Kiitos inspiraatiosta! :) Ja ehkä mä laitan sen vielä uudestaan sinne minne mä olin sitä alunperin laittamassa, noin hienon voi laittaa kaksi kertaa :D Aamu kun koitti, halusin muutenkin lisätä tähän tekstiin vielä juttuja. Sen siitä saa kun yötä myöten naputtelee, aamulla ryöpsähtää sitten uusia ajatuksia :)
Joo toki! Lueskelin muuten blogisi vanhempia postauksia, kun en oo kaikkia lukenu. Tää http://monkeytimezh.blogspot.fi/2013/02/mina-ja-tanko.html oli ihan älyttömän hyvin kirjotettu, ihan ois voinu olla mun omasta näppiksestä lähtösin, sillä itellä on samat lähtökohdat tankoilun suhteen eli en oo ollu mitenkään liikunnallinen ennen, mutta tankoilu on vieny mennessään juuri sen haastavuuden ja onnistumisen kokemusten myötä! On kyllä huvittavaa, että sitten kun tosissaan alan liikkua niin se on joku näinkin vaikea laji :D Jotenki tuntuu että on aika yleistä, että monille tankotanssia harrastaville muu liikunta on ollu pakkopullaa, mutta tästä lajista on innostuttu ja sitten myös uskallettu kokeilla muutakin, kuten just kuntosalia ja mujita tansseja :) Ite oon siis tangolla ollu viime lokakuusta eli en kovinkaan kauaa mutta oma fitpole makkarista löytyy ja intoa on todella paljon :) Salillakin käyn just siks, että sais lisää voimaa. Tällä hetkellä mahdottomalta tuntuvia liikkeitä on mm. cocoon, allegra ja ayshat :D Ja venyttelyhän on tullu kans melkein jokapäiväiseksi, koska osa liikkeistä tuntuu aikalailla mahdottomilta tai ainaki näyttää rumalta ilman venyvyyttä :D Mut tää on todellakin laji, jossa ei kannata omaa edistymistä verrata muihin!
Kiva kuulla, että mun kokemukseni ja tekstini on osunut ihan maaliinsa. Musta kans tuntuu, että meitä entisiä sohvaperunoita on siellä tankosalissa ns tikun nokassa yks jos toinenkin :D Mut ehkä me ollaan jotain semmoista porukkaa, jotka on etsineet jotain elämyksiä siitä liikunnasta, minkä parissa aikaansa viettää. Joille ei saavutukseksi riitä se, että on jaksanut vaivautua paikalle, tai ehkä sitten se, että liikunta on tässä toisinaan jopa sivuroolissa, kun itse tekeminen on niin hauskaa ettei edes huomaa aina hikoilevansa. Ja mullakin on ehdottomasti tuo liikunnallinen domino-efekti käynyt, eli muutkin tanssit ja telinevoimistelu ja akrobatia alkoi kiinnostaa tämän myötä ja saliharrastus vahvistui. Ja ihmekös jos joku cocoon tuntuu mahdottomalta, varsinkin jos venyvyyttä ei ole niin melko vaikea se onkin :D Mutta hyvä ettet turhaan stressaa itseäsi vertaamalla muihin, siinä touhussa harvoin löytyisi ne onnen avaimet :)
Aika lailla samoja ajatuksia tankoilusta :) Itselläni on tosiaan "päälajina" ratsastus, ERITTÄIN harrastetasolla mutta joka tapauksessa hevostelun aikasyöppöys on toiminut pitkään hyvänä tekosyynä sille ettei ehdi ja jaksa treenata esim salilla säännöllisesti. noh, kun aloitin tankotanssin pitkän haaveilun jälkeen niin kumma kyllä, kykenin käymään ihan joka viikko alkeistunnilla ;) ja jos oli tiedossa etten pääse niin korvasin toisen ryhmän tunnilla. ihan säännöllisesti siis - ja jos jäi taukoa niin se oli jotain ihan kamalaa! Eli tarvittiin vaan oikea laji ohjelmaan :) tosi hyviä nämä Espanja-postaukset!
:D Eli ei tainnut sali olla niin innostavaa, mutta tankoiluun löytyi motivaatiota. Vähemmän tarttee pakottaa itseään, kun oikeasti ihastunut johonkin lajiin, eikä tule niin ahkerasti keksittyä tekosyitäkään :) Tuo hevosharrastus on varmasti kans tosi koukuttavaa, kun siinä on se oikea elävä hevonen myös, johon varmasti myös kiintyy ja sen kanssa oleminenkin on jo palkitsevaa. Mikäli ei satu olemaan allerginen :D Kiva kun tykkäsit Espanja-pätkistä, musta alko jo tuntua et niitä on jo hirveät määrät ja lukeeko niitä ees kukaan ku otsikotki on niin samanlaiset :D
Jahas, jätkä on melkosessa kondiksessa! :D https://www.youtube.com/watch?v=ZF_6PXRt5Es
VastaaPoistaToi on upea video. Olin vähän säästelly sitä myöhempää käyttöä varten, mutta nyt kun linkkasit sen aloinkin ajatella, että tähän postaukseenhan se sopiikin hienosti. Kiitos inspiraatiosta! :) Ja ehkä mä laitan sen vielä uudestaan sinne minne mä olin sitä alunperin laittamassa, noin hienon voi laittaa kaksi kertaa :D Aamu kun koitti, halusin muutenkin lisätä tähän tekstiin vielä juttuja. Sen siitä saa kun yötä myöten naputtelee, aamulla ryöpsähtää sitten uusia ajatuksia :)
PoistaJoo toki! Lueskelin muuten blogisi vanhempia postauksia, kun en oo kaikkia lukenu. Tää http://monkeytimezh.blogspot.fi/2013/02/mina-ja-tanko.html oli ihan älyttömän hyvin kirjotettu, ihan ois voinu olla mun omasta näppiksestä lähtösin, sillä itellä on samat lähtökohdat tankoilun suhteen eli en oo ollu mitenkään liikunnallinen ennen, mutta tankoilu on vieny mennessään juuri sen haastavuuden ja onnistumisen kokemusten myötä! On kyllä huvittavaa, että sitten kun tosissaan alan liikkua niin se on joku näinkin vaikea laji :D Jotenki tuntuu että on aika yleistä, että monille tankotanssia harrastaville muu liikunta on ollu pakkopullaa, mutta tästä lajista on innostuttu ja sitten myös uskallettu kokeilla muutakin, kuten just kuntosalia ja mujita tansseja :) Ite oon siis tangolla ollu viime lokakuusta eli en kovinkaan kauaa mutta oma fitpole makkarista löytyy ja intoa on todella paljon :) Salillakin käyn just siks, että sais lisää voimaa. Tällä hetkellä mahdottomalta tuntuvia liikkeitä on mm. cocoon, allegra ja ayshat :D Ja venyttelyhän on tullu kans melkein jokapäiväiseksi, koska osa liikkeistä tuntuu aikalailla mahdottomilta tai ainaki näyttää rumalta ilman venyvyyttä :D Mut tää on todellakin laji, jossa ei kannata omaa edistymistä verrata muihin!
PoistaKiva kuulla, että mun kokemukseni ja tekstini on osunut ihan maaliinsa. Musta kans tuntuu, että meitä entisiä sohvaperunoita on siellä tankosalissa ns tikun nokassa yks jos toinenkin :D Mut ehkä me ollaan jotain semmoista porukkaa, jotka on etsineet jotain elämyksiä siitä liikunnasta, minkä parissa aikaansa viettää. Joille ei saavutukseksi riitä se, että on jaksanut vaivautua paikalle, tai ehkä sitten se, että liikunta on tässä toisinaan jopa sivuroolissa, kun itse tekeminen on niin hauskaa ettei edes huomaa aina hikoilevansa. Ja mullakin on ehdottomasti tuo liikunnallinen domino-efekti käynyt, eli muutkin tanssit ja telinevoimistelu ja akrobatia alkoi kiinnostaa tämän myötä ja saliharrastus vahvistui. Ja ihmekös jos joku cocoon tuntuu mahdottomalta, varsinkin jos venyvyyttä ei ole niin melko vaikea se onkin :D Mutta hyvä ettet turhaan stressaa itseäsi vertaamalla muihin, siinä touhussa harvoin löytyisi ne onnen avaimet :)
PoistaAika lailla samoja ajatuksia tankoilusta :) Itselläni on tosiaan "päälajina" ratsastus, ERITTÄIN harrastetasolla mutta joka tapauksessa hevostelun aikasyöppöys on toiminut pitkään hyvänä tekosyynä sille ettei ehdi ja jaksa treenata esim salilla säännöllisesti. noh, kun aloitin tankotanssin pitkän haaveilun jälkeen niin kumma kyllä, kykenin käymään ihan joka viikko alkeistunnilla ;) ja jos oli tiedossa etten pääse niin korvasin toisen ryhmän tunnilla. ihan säännöllisesti siis - ja jos jäi taukoa niin se oli jotain ihan kamalaa! Eli tarvittiin vaan oikea laji ohjelmaan :)
Poistatosi hyviä nämä Espanja-postaukset!
:D Eli ei tainnut sali olla niin innostavaa, mutta tankoiluun löytyi motivaatiota. Vähemmän tarttee pakottaa itseään, kun oikeasti ihastunut johonkin lajiin, eikä tule niin ahkerasti keksittyä tekosyitäkään :) Tuo hevosharrastus on varmasti kans tosi koukuttavaa, kun siinä on se oikea elävä hevonen myös, johon varmasti myös kiintyy ja sen kanssa oleminenkin on jo palkitsevaa. Mikäli ei satu olemaan allerginen :D Kiva kun tykkäsit Espanja-pätkistä, musta alko jo tuntua et niitä on jo hirveät määrät ja lukeeko niitä ees kukaan ku otsikotki on niin samanlaiset :D
Poista