Sokerittomuuden puolivälietappi

Takanapäin on nyt puoliväli sokerittomuudesta, tai jos laskelmat on oikein, niin muutama päivä ylikin sen puolivälin.

Mikä fiilis?

Aika hyvä. Tää on ihmeen helppoa.

Ensimmäisen kahden viikon fiilikset oli huonot, mutta se johtui siitä, että olin flunssassa. Kolmas viikko toi mukanaan sitten jo vähän liikuntaakin. Joka meinasi kariutua sitten seuraavaan pikkuvaivaan, kun perjantaina venähti nilkka.

Kookoslettuja aamiaiseksi. Nälkä pysyy tosi hyvin!

Kolmannella viikolla koin pahimmat himotuskohtaukset, mutta ne ei olleet kovin kummoisia. Oon oikeestaan aika yllättynyt, koska sokerilla on ollut mun elämässä aika oleinnainen osa ja se on myös psykologisesti liittynyt aina kaikkeen positiiviseen ja samalla myös toiminut lohduttajana ja palkintona.

Ruuan jälkeen sitä eniten kaipaa, mutta teellä olen pärjännyt. Chai ja Rooibos ja lakritsitee on ne herkuimmat.

Haasten paikkoja ovat myös sosiaaliset tilanteet, kun joku tarjoaa herkkuja. Kohtelias kieltäytyminen on ainoa reitti ulos tästä. Tai sitten toteaa, että nyt ei vaan jälkkäri mahdu, kiitos.

Makean tarpeeseen on ok käyttää sokerittomia makeuttajia: kanelia, inkivääriä, raakakaakaota, lucumaa, carobia, baobabia, vaniljaa, kardemummaa, lakritsijauhetta, maltillisesti steviaa. Ja näin. Kookosöljyyn olen tehnyt pikasuklaita raakakaakaojauheesta ja toffeeta lucumasta.

Kuvituksena tässä muutama sokeriton nami. En oikeestaan edes sanoisi, että nämä olisi korvikkeita millekään, kun mielestäni nämä jo itsekseen maistuu tosi kivalle. Korvike jotenkin vähentää asian arvoa, ei tässä mitään Fazerin sinistä yritetäkään matkia.

muottiin tehty raakakaakaotikkari kookosöljystä

Iho on yllättävän hyvässä kunnossa. Poikkeuksellisesti ostettu juusto ja sitten muutama hormoninäppy, mutta näiden aikaansaannokset ihossa tuntuu erilaisilta. Selkeästi yksittäisiä finnejä, ei niinkään semmoista yleistä epäpuhtautta. Kyllä se vaan niin on, että ihon hyvinvointi tulee sisältäpäin. Tämän kun olisi tiennyt jo silloin teininä, kun mätin karkkia, join hulluna maitoa ja söin kaksin käsin leipää ja muroja jne ja tämä näkyi aika äkäisenä aknena. Ihan hukkaan heitettyjä euroja, kun edes iholääkäri ei osannut auttaa muuta kuin kehotti rasvaamaan iltaisin. Jees, thänks. Silloin ja vielä yliopistossakin panostin kovasti ulkoiseen ihonhoitoon erilaisilla tuotteilla. Nyt käytän puhdistuainetta meikin puhdistamiseen, ja meikkiäkin vain puuteria. Joskus kasvovettä. Ja kevyttä luomurasvaa. Siinäpä se. Heleppoa ku heinän teko.

Hassuntuntusta sitruunakiisseliä

En osaa sanoa onko se tämä sokerittomuus, mutta keskityn paremmin. Tosin en niin hyvin kuin voisin, koska tällä hetkellä esimerkiksi töissä on minusta riippumattomia kuormitustekijöitä, jotka tekee töissä todella ahdistavan olla. Mutta kotonakaan en eksy someen ihan yhtä herkästi. Sohva tosin kutsuu edelleen voimakkaasti, jahka kotiin pääsee.

Sitä kun ei elä missään optimaalisessa pullossa. Työstä tuleva ahdistus ja sen aiheuttama väsymys on semmoista, mitä en ihan heti saa poistettua. Olen mennyt aiemmin nukkumaan kuin vaikkapa keväälä, ja se auttaa, ja uni on laadukasta, mutta silti patterit loppuu turhan aikaisin.

Vaa'alla en ole käynyt kuin alkuun. Pitäisi saada tuo liikunta kanssa kuosiin, niin ehkä alkaisi se rasvasolukin liikkua johonkin suuntaan.

Tähänastisen kokemukseni perusteella voin kyllä suositella tätä sokerittomuutta. Tehnee hyvää kenelle tahansa, mistä syystä ja mihinkä tahansa ongelmaan.

Avokado-raakakaakaomoussea. Aivan taivaallista! 

Ajatuksissa siintää tämän projektin loppupää. Mitä tehdä sitten, kun saa taas syödä sokeria? Tavoitehan olisi se, ettei sitä erityisesti enää kaipaakaan. Enkä itse asiassa kaipaakaan, en ajattele koko asiaa. Toivoisin, että vierottuisin lopullisesti karkeista ja sokerisuklaista. Marjat otan takaisin. Ja mahtuuhan se 5-9 teelusikallista sokeria päivässä eli 20-40g. Se menkööt niihin marjoihin ja johonkin piilosokeriin jossain kastikkeessa.

Projekti jatkuu :)


Alla muutama nettilinkki sokerittomuudesta, jos teema pohdituttaa. Nythän on nimittäin tipattoman tammikuun pikkuveli käynnissä, eli sokeriton syyskuu.

Sokerin ja alkoholiriippuvuuden aiheuttamien haittojen yhteneväisyydestä. Tämä oli ehkä se paras näistä, kun oikein miettii, että viinaa pidetään pahana, mutta ei sitten tiedetä, että sokerin käytöllä vastaavia terveyttä heikentäviä ominaisuuksia: http://articles.mercola.com/sites/articles/archive/2012/09/09/ethanol-alcohol-and-fructose.aspx

http://yle.fi/uutiset/auttaako_sokeriton_syyskuu_luopumaan_sokerista/7446651

Sokeriaddiktio on verrattivissa huumeaddiktioon: http://yle.fi/uutiset/salakayttoa_hapeaa_ja_voimattomuutta__sokeririippuvuuteen_patevat_paihdeaddiktion_merkit/7445157

Aivojen opettaminen suosimaan terveellisiä vaihtoehtoja: http://www.iflscience.com/brain/it-may-be-possible-train-your-brain-prefer-healthier-food

Arvon naiset ja herrat: Jørgen

Tulin vain pikaisesti jakamaan tämän iltapuhteiksi löytämäni videon, jonka postaaminen ponkaisi samantien kaikkien kuulumisten ohitse.

Tankotanssi on kaikille, sanotaan, ja tyyli on vapaa.

Tässä on Jørgen Fonemy, tanskalainen blues-muusikko.

kuva

Ja tässä on Jørgenin tanssinäyte. Millähän sanalla tätä tyyliä kuvaisi? Olin kovin hämmentynyt tätä katsoessasi. Sitten siinä kolmen minuutin kohdalla, kun tarpeeksi oli katsonut, ja tuli tuo sumotanssi-floorwork kohti kameraa, tapahtui kyllä ihan pidättelemätön räjähdys.

Post by Jørgen Fonemy.

Ja taas on elämä tarjonnut jotain, mitä ei uskonut näkevänsä. Optimisti on iloinen kokemastaan, ja pessimisti miettii, että tämänkin koettua elämällä on taas vähän vähemmän tarjottavanaan.

Päätelleen miehen muusta facebooksisällöstä, tämä on ihan tosissaan tehty.

kuva

Onko tämä taidetta vai intohimoa? Erikoista se ainakin on.

Video sai kyllä hieman ajattelemaan. Kuten, että miksi? Mitä ihmettä tuli just katsottua? Miksi katsoin sen kokonaan? Mitä hittoa mä teen? Nyt ja elämässäni? Onko missään mitään järkeä? Täytyykö missään olla järkeä? Onko tämä karmivaa vai nerokasta?


Sitten toisaalta: Jos tämä mies osaa ja uskaltaa tehdä sitä, mistä nauttii, huolimatta muiden mielipiteistä, niin mikä meitä muitakaan estää tekemästä juuri täsmälleen niin, kuin itse parhaaksi katsoo?

kuva

Alkuhämmennyksestä toivuttuani, tämäkin mies tyyleineen menee silti siihen lokeroon, minkä mukaan elän: jos se ei vahingoita sinua tai muita, se on ok.

Joka tapauksessa, ehkä kyseessä on vain itseään rohkeasti ilmaiseva mies :) Eikä mielenterveyspotilas, joka onkin sitten toinen veikkaukseni :D Tai luovan työn tekijä, sehän antaakin kaikki muut vaivat anteeksi.

Love is in the air = tankotanssia ensimmäisenä tanssina

Tässä hiljattain törmäsin pariin tankotanssivideoon tankoilusta häiden ensimmäisenä yhteisenä tanssina. Unohda ne valssit, ja hyppää kepin nokkaan!

Näissä häävideoissa on sitten sitä jotain. Tekniikka on aika vähäistä, mikä on jotenkin todella virkistävää. Sen mitä tekniikassa menetetään, saadaan aidossa tunteessa. Ei siis eläytyvässä tunteessa, jonka joku esiintyjä pyrkii esittämään lavalla, vaan ihan aidosta rakkaudesta ja ilosta. Se mun mielestä peittoaa koska tahansa ne suorat nilkat ja polvet.

Ihan mietin, että milloin viimeksi olen nähnyt jonkun ns oikean ihmisen tankovideon? Siis semmoisen, että siinä näkyy se, että tätä tehdään riemulla, mutta se vaan näyttää vähän ujolle tai hapuilevalle? Onneksi tähän vaivaan on tankofoorumi. Tosin sinnekin kai ihmiset tuppaa tykkäämään laittaa ne itselle mieluiset pätkät. Mikä on tietysti ymmärrettävää. Mutta tämän vuoksi nämä kaksi hääpätkää on varsin riemullisia, kun se tunne on pääosassa ja tekniikka on ihan sivujuttu.

Kuten jo todettua, niin vielä pari vuotta sitten tankoa sai harrastaa ns rauhassa. Jutut oli sen verran maanläheisellä tasolla, että oikeastaan vaikka sen perhosenkin saavuttamista pidettiin isompana virstanpylväänä kuin mitä se tänä päivänä tuntuu olevan. Vai kuvittelenko vain? Tekniikan opettaminen on vuosien varrella kehittynyt, mikä on tietysti hyvä juttu, mutta tässä ajassa osa ihmisistä on myös ehtinyt varmasti urautua ja menettää sen parhaimman kipinän.

Oisko muuten tässä taas viikon WTF-hetki, joka toki silti jättää jälleen kylmäksi, kun perässä ei kyllä pääse ei vaikka mitenkä räpiköisi: https://www.facebook.com/video.php?v=10204065192366779&set=vb.1133526550&type=2&theater

Kävi sitten mielessä, että vaikuttaako inspiraatioon tankoilussa jo nykyään se täydellisyyden ylitsepursuava määrä? Kun katselee nettiä ja sitten katselee omia videoita, ja huomaa jo omissa treeneissäänkin, että ihan höpötouhuksihan tämä meni, niin mieleen tulee ne painovoimattomasti liitävät netin naiset ja fiilis on sitten kovin lattea. Sitten jos vielä satut käymään tunneilla, joissa käy paljon kehittyneitä ihmisiä, niin ei saa sielläkään semmoista "tervettä" vertailupohjaa. Mutta ei nämäkään vielä mitään, jos sattuu olemaan se tilanne, mikä itselläni on, että voi vertailla aiempaan itseensä ja siinäkin kohtaa pettyä nykyiseen :D
Toisaalta se taas on todella hienoa, että on tarjolla paljon laadukkaita videoita, joiden huolellisuudesta ottaa mallia.

Mutta nämä kaksi häävideota. Ah! Tämmöistä sen pitäisi olla! Niin epätäydellisen täydellistä ja HAUSKAA!

Ehkä mun on vaan vaikea löytää kaunista keskitietä sen välille, että toisaalta tiedän ja huomaan tekniikka-asiat hirveän herkästi ja tarkasti ja pidän sitä tärkeänä, mutta toisaalta arvostan yksittäisen harrastajan kannalta ensisijaisesti sitä mitä tanko voi tarjota sinulle, eikä mitä sinä tankoilulle. Fyysisesti mutta myös henkisesti. Ja paljonko tällä on tekemistä loppujen lopuksi vaikkapa niiden nilkkojen kanssa, vai syökö niiden kanssa nypertäminen sitä riemua enemmän kuin antaa sitä?

Jos oikein alkaa ajatella, niin päässä pyörähtää ihan kauheesti ajatuksia, joista ei osasta saa kunnolla kiinni, että osaisi selittää tänne. Mutta tässäpä taas vähän raapaisua.

Sitten on kyllä pakko lisätä tää vielä loppukevennyksenä. Sellainen, josta saa tai saa olla ottamatta inspiraatiota :D

Mutta, kerroppas: Voisitko sinä esiintyä itse omissa häissäsi kera tangon?

Minä olen sitä omalla kohdallani miettinyt, että periaatteessa, ja siihen ajatukseen kyllä kuuluu, että myös se mies osallistuisi. Mutta ei se mikään pakko kyllä olisi. Mä näkisin joka tapauksessa oman juttuni olevan tehdä ekana tanssina jotain ihan muuta, kuin vain sen pelkän valssin, mutta joko se alkaa olla peruslatteus, kun näitä persoonallisia häätanssimixejä on melko useissa häissä. Tankohomma omissa häissä vaatisi kyllä pukusäätöä. sekä lisäisi huomattavasti päivän jännittävyyttä, mikä on sitten joko hyvä tai huono juttu. Toisaalta tanssinpa itse tangolla tai en, niin vähintään olisi kiva kun joku kaveri esiintyisi oikeasti tankoillen.

Tältäköhän se sitten näyttäisi omissa häissäni? :D

Kauneutta puun katveessa ja irti sokerista

Heti alkuun kiittelen kaikkia teitä ihania bloggareita, jotka suhtauduitte viime postaukseni herättelyhaasteeseen näinkin positiivisesti ja reippaasti. Kiva aloitella uutta blogisyksyä, kun pääsi näin heti alkuun vähän sosiaalistumaan :)

Ja sitten aiheeseen.

Koska vielä on elokuu, niin kesä ei ole virallisesti vielä "soooo last season!", niin ehdinpä siis vielä tähän sesonkiin tunkemaan nämä kuvat ennen viimeistä eräpäivää.

Tai oikeestaan, osan kesän kuvista :)

Tää oli semmonen puistojammailu, jossa itse leikin lähinnä linssin näkymättömällä puolella, täysin rakastuneena mun uuteen järkkäriin :)
Vielä sen kanssa on paljon opettelemista, ja toistaiseksi into ei yllä Photoshoppiin asti. Jotenka kaikki tässä olevat kuvat on täysin käsittelemättömiä ja aitoja. Toisaalta osaa ois voinu rajata ja kirkastaa, mutta mun mielestä nämä luonnon aidot värit on oikeestaan ihan tarpeeksi kauniit näihin ihan ilman mitään kumisia filttereitä :) Tykkään kikkailla siinä kuvaushetkellä, ja en esimerkiksi halua kuvaan mukaan tuota stagen alustaa.

Eli pitemmittä puheitta, nyt vähän kesäistä savolaista naiskauneutta :)

 Todistetta löytyy tasan muutama kuva, että minäkin olin läsnä :D Ja nekin ihan hädin tuskin julkaisukelpoisia, tai toi parikuva on mutta nää omani :D Tällä alimmalla on ihan nimikin. Awkward Girl. ja se kyllä jotenki istuu :D

 Yleensä kun tankoilee ns ihmisten ilmoilla, niin aina joku tulee ja viihdyttää myös meitä "ihanuudellaan". Saatiin tämmönen photobomb kaveri :D

Jee :D Hyvä meininki! :D

Noh, takaisin nätteihin tyttöihin :)

Leikittiin vähän lehtien kauniilla varjoilla.

On ne niin ihqu daa :) <3

- - - - - - - -  - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -  - - - - -  - - - - - - - - - - - - - - - - -
Sitten muihin aiheisiin, mitkä liittyy tähän päivään, mutta ei tankoon.
Ensinnäkin, tuulimyllyjä vastaanhan tässä vissiin taistellaan, kun oikeestaan ihan hyvillä mielin suunnittelin tankotreenejä KunnonSalille ekaa kertaa nyt sunnuntaille, vaan eipä väkisin. Tuli flunssa. Voi vi....


Mutta. Irti sokerista siis. Jaa mitä häh?


Otsikon irti sokerista meinaa sitä, että aloitin 2 kuukauden sokerittoman detoxin. Jos teema kiinnostaa, niin lue eteenpäin, jos ei niin tähän kohtaan kannattaa lopettaa :D

Ajatus on vieroittua sokerista, ja muuttaa omat makuaistit tulkitsemaan vähemmän sokeriset asiat makeina, jolloin jatkossakaan ei tartteisi itseään aivan täyteen pumpata, että saa jälkiruokafiilikset täytettyä. Teorian mukaan ihminen osaisi käsitellä päivän aikana noin 6 (tai 5-9) teelusikallista sokeria, ja toisin kuin muista aineista, niin sokerista (fruktoosista) ei tule kylläisyyden tunnetta tai "jarrua", joka kertoisi meille, että kiitos nyt tätä tavaraa tuli tarpeeksi. Ei ainakaan siis ennen kuin tulee suorastaan paha olo.  Tämän vuoksi ihminen voi syödä vaikka pussillisen karkkia tai levyllisen suklaata kerralla, ja kaloreita meni tuhansissa. Sokereita on monenlaisia, joista osa on keholle hyödyllisiä, kuten glukoosi.  Fruktoosille taas ei ole minkäänlaista ravitsemuksellista tarvetta. Hedelmiäkin suositellaan vitamiinien takia, joskin toki ne samat vitamiinit voi saada myös kasviksista. Hedelmiä saa syödä, mutta kohtuus olisi pysyä parissa hedelmässä per päivä ja marjoissakin hyvä pitää jotain rajaa.

Tän detoxin vaikein nakki on se, että tämän aikana ei syödä hedelmiäkään. Nyt on viikko takana ja toistaiseksi tää on ollu aika helppoa. Kaupassa ne valinnat kohdilleen ja katsoo, ettei saa piilosokereita esim kastikkeissa tai ketsupissa jne. Maustamiseen käytössä luonnollisesti sokerittomat vanilja, kaneli, kardemumma, inkivääri, jne, jos vähän jotain makeaa kaipaa. Kookosjutuista saa myös ihan ok hätävaroja. Periaatepäätöksenä en nyt tee raakasuklaatakaan, että rikkoutuu se pakottava tarve jollekin makealle ruuan jälkeen. Tee riittäköön.

Mulle tää on terveyskokeilu. Jenkkakahvat on pääasiallinen ulkoinen alue, mistä ehkä huomaan jos huomaan, vaikuttaako mihinkään. Sokerittomuuden pitäisi myös parantaa unta, keskittymistä, aivosumua ja vireystilaa. Ja kuulemma jossain kolmannella viikolla pitäs olla tosi paska olo, kun kehon toiminnot ohjautuu uudelleen ja suoliston mikrobikanta muokkautuu. Siellähän on ihmisestä riippuen ehkä useampi kilokin semmoisia bakteereja, jotka on olemassa vain pilkkoakseen sokeria. Sittenpä ne sieltä siistiytyy pois, kun eivät saa sitä ravinteekseen.

Jos aihe kiinnostaa enemmän, niin mun oppaani tässä matkalla on IQS kirja eli I Quit Sugar, Irti Sokerista. Supersuosittu opus, ja sisältää paitsi 8 viikon ohjelman, myös sokerittomia reseptejä.

Saas nähä miten meikäläisen selkäranka pitää :P

Kollektiivista tankolusmuilua, vai mitä häh?!

No mutta heipä hei vaan blogiseni, mitästä tänne?

Kesä ja kärpäset. Vai joko ne meni?

Pohdin tuossa, että olenko minä tankoilutauolla? Henkisesti en, mutta treenaamista ei tapahdu juuri ollenkaan.

Koska edelleen se on niin hemmetin takkusta, ja raskasta. Sitten ku se ei ota onnistuakseen, sitä ei tee mieli tehä tosissaan, ja ku ei tee tosissaan ni on entistä takkusempaa, ja piiiiiriiiiiii pieni pyöriiiiiiii....

Mutta en ole yksin!

Kävin läpi (ainakin melkein) kaikki Suomen tankoblogit, ja vain parissa näkyi elonmerkkejä. Luonnollista kesätaukoa, vai kenties muillakin jotain tanko-bluussia? KUKKUU, MISSÄ OOTTA!!??

Aerial Amy postasi juuri tänään oman kertomuksensa omaan tankoiludepikseensä, ja siitä toipumiseen. Lue sinäkin, jos kärsit pitkän intensiivisen harrastuksen väistämättä ennen pitkää eteen tulevasta aallonpohjukasta.
Ootko ollut raskaana, kipeänä, loukkaantunut, muuta mielessä, rahapula, into hukassa, vai identiteetti haussa, tai jotain paljon jännempää?
http://aerialamy.com/blog/2014/08/18/back-action/

En ole itse kyllästynyt tankoon, rakastan sitä edelleen. Meidän yhteinen mojo (moutzou), feng shui, yin&yang, swääääg, on vaan vähän karkuteillä.

Päivittäin seuraan kyllä somen kautta hillitöntä määrää, ei virtaa, vaan putousta, uusia tankovideoita maailman parhailta ja vähän muiltakin. Vesileikeissä on vaan se huono puoli, että sitähän saattaa vaikka hukkua. Olen tässä ajan kuluessa tullut nimittäin niinkin hurjaan tulokseen suurien pohdintojen ja analyysien perusteella, että toisten ihmisten tankoilun seuraaminen videolta ei ole yhtään niin hauskaa kuin oma onnistuminen tai mikä tahansa muu sekoilu sen putken kanssa.

Näiden videoiden perusteella voin faktana todeta, että tankomaailma näyttäisi pyörivän eteenpäin varsin hyvin ilman minuakin. Those sons of bitches...

Olen vähän väsynyt niihin videoihin aina välillä. Tuntuuko kenestäkään muusta, että nykypäivänä nää maailman huiput on karannu jonnekin aivan astrofyysisiin sfääreihin, ja harvalta videolta tuntuu löytyvän enää mitään, minkä voisi itse joskus edes kuvitella tekevänsä?

Esimerkki. Aivan hillitön, ja upea. Heidi Coker ja Fonji 360. Eli päästetään kokonaan irti ja ilmassa pyörähdys ympäri. Siis no morjensta vaan. See u on the other side!

Post by Heidi Coker-Pole Artist.

Heidillä on kai pieni kirjoitusvirhe, minun tietääkseni se on Fonji eikä Fongi?

Ja toisaalta mikä väsyttää, niin vissiin ne säkenöivimmät yksittäiset liikelöydökset on jo löydetty, ja nyt on siirrytty semmoisiin "tolkuttomiin vänkyröihin", siis ihmiskäärmeisiin tai "jalka-sieltä-toinen-täältä-käsi-läpi-oho-nyt-onkin-polvi-niskassa-ja-pohje-suussa-ähäkutti-tätä-et-saakaan-ikinä-tehtyä-perässä-etkä-varmaan-haluakaan-kun-sattuu-niin-perkeleesti-ja-näyttää-mutkaiselta-perseeltä". Siis tälleen yhdellä sanalla kuvattuna. :D

Yritin löytää pointtiani tukevia kuvia, mutta tähän hätään osui silmään lähinnä Amy Hazelin kuvat. Nehän on ihan megacool, mutta toisaalta välissä vähän tarpeettomankin hankalan ja tukalan oloisia.
Näiden lisäksi varsinkin miehillä on paljon semmoisia raskaan oloisia kyynärvarsivänkyröitä jne.

Mä olen nähnyt koko Internetin, ja aivot on muussia. Missä on pause-nappi? Mulla on paljon näitä videoita ylhäällä, ja tartteisin jonkun kätevän alustan minne ne upottaa. Jakelen niitä itselleni priva-viestinä facessa. Jos niitä alkaisi läpi treenata, niin mulla ois työtä pelkästään yhden päivän löydöksissä moneksi kuukaudeksi.

Ois toisaalta kätevää perustaa tälle blogille oma face-sivu. Linkkaisin sinne kaikki löydökset ja sieltä ne löytyis. Noh, mietintää mietintää.

Mut hei nyt mä eksyin aiheesta...

Omaan treeninössöilyyni sanottakoon jatkoksi vielä tämä:

Treeniolosuhteeni on muuttuneet kovasti.

- Mulla on tällä hetkellä vielä kymppikorttia jokunen kerta jäljellä RSP:lle, sitten en ole minkään puljun alaisuudessa. Olin suunnitellut aloittaa sinne jäsenyyden, mutta kiitos rahatilanteen ja sitä ei-yhtään helpottaneen sakkovyöryn RSP:ltä kettuunnuin ja päätin pidättäytyä tästä suunnitelmasta toistaiseksi.
- Muutin samaista rahatilannetta helpottaakseni halvemmille maille pois keskustasta ja tässä nykyisessä asunnossa ei mahdu olemaan kotitankoa.
- Joten ainoaksi pelastajaksi kipuaa: KunnonSalille on vihdoin tullut se odotettu tanko, jota saa käyttää vaikka 24/7, ainoana ehtona, että häätynee tottua siihen, että peruspunttaaja ja venyttelijä saattaa jammailla siinä aevan vieressä. Eihän siinä välttämättä mitään. Hetkinen voi vain henkisesti mennä, koska on olo on vähän notta "pikku pikku bikinissä, juuri sellaisissa missä..."

Onpa toki ollut kiirettäkin, paljon muutakin ajateltavaa.

Liikunta, siis muukin kuin tanko, menee niin jännissä rytmeissä. Kiireiden takia en ole pysynyt kyydissä muussakaan treenissä, ja olen epätoivoisesti loikkinut joissain ryhmäliikunnoissa, että pääsisi taas kärryille. Kesäkuussa treenasin taas aivan eri draivilla, olin juhannusaattonakin jo heti aamusta salilla. Tarpeetonta sanoakaan, mutta myös venyttely kärsii tästä.

Sitä on niin sanotusti tipahtanut kärryiltä. Fell off the wagon.

Samaistun vähän tähän. Eipäs nyt ruveta millään väittämään, etteikö laiskuuttakin olisi edes osittain ilmassa.

kuva

Kämpän kaatajaisia vietin juuri ennen viimeistä muuttokuormaa kaverin kanssa ja kuinkas muuten kuin tankoillen. Olkoon tämä video vaikka sitten minun vastine tuohon Heidi Cokerin videoon :D Videolta saattaa käydä ilmi, että pyörimisliike ei ole vieläkään kovin miellyttävän tuntuinen, varsinkaan pää alaspäin :D "Apua mitkä vauhdit, herranjumala!!" Ja ton lopun rintaseisonnan, sen voisin ottaa vaikka omaksi signature muuvsikseni :D



kämpän kaatamista from Monkey Timezh on Vimeo.


Vaan hei, en mä ihan pelkkä luuska ole! Sain mä sentään jalkani irti ja lopputuloksena on maailman rumin Dragon's Tail, mutta onpahan kuitenkin!! :D

Kenelle on vieras liike, niin tässä Anastasia Skukhtorovan versio. Ohan nää aika samanlaisia, eikö? :P Oon siitä huolimatta itsestäni ylpeä ^^

Seuraavat kuvat on niin sanotusti huonoa PR:ää, mutta toisaalta ehkä myös loistavaa huumoria ken sellaista ymmärtää. Kyllä, ne ovat bokserit, ja kyllä, siellä on sukka. Sanottiin, etten julkeisi. Minähän julkesin :D Jos näyttää tyhmältä, niin hyvä. Näin sen eteen kovasti vaivaa, että lopputulos on niin tökerö kuin vain mahdollista :D

Syksy tuo kuitenkin tullessaan myös jotain uutta. Ilmoittauduin kaksi kertaa viikkoon sirkustunneille. Pariakrobatiaa, lattia-akroa sekä käsilläseisontaa. Odotan kauhulla ja innolla!! :D



Olipahan kerrassaan rönsyilevä blogipurkausta tällä kertaa...


Päätän sen palaamalla tuonne alun teemoihin:

                                                                                -----------

Minäpä laitan nyt tämmöisen yhden naisen blogihaasteen pystyyn. Haaste on yksinkertainen. Kerro, mitä kuuluu? Tämä ei ole piikittelyä, ja saat jatkossakin kirjoittaa aivan täysin omaan tahtiisi ilman kyyläilyä, tämä on nimittäin ihan vain itseni aitoa kiinnostusta siitä, mitä juuri SULLE kuuluu ^^

Osoitan sen seuraaville jonkun aikaa jo olemassa olleille viime aikoina hiljaisille tankoblogisteille. Suomen tankoblogiperheelle, maybe? Eli:
Dancing as Fast as I Can 
Life, the Universe and Pole Dancing
Live, Love and Learn
Fearies Wear Boots
Du pain et des jeux
Ympäri käydään
Liian isot lihakset
Sitä sun tätä

Erityismaininta seuraaville, jotka ovat postailleet, vaikka jotain hiljaiseloa onkin vietetty! :) Keep it up!
All you need is love... and a dog!
PolePain

Nämä seuraavat kaksi saa erityismaininnan aktiivisuudesta blogosfäärissä, joten säästyvät haasteelta, joskin olisi kiva kuulla, miten tankoilut sujuu :)
Life fast, die young, leave a good looking corpse
Shadow Life


Saas nähdä, mitä käy, tuleeko pelkkää syvää hiljaisuutta :D Tai jupinaa, mitenkä ahdistaa tämmönen ;) Taukoja ja lomiahan on hyvä pitää myös blogista, ja ylipäänsä kirjoitella vain sillä tahdilla kun siltä tuntuu. Itsekin olisin ehkä hiljaisuudestani nauttinut enemmän, jos olisin päättänyt sen pitää, enkä aina välillä pyöräyttää mielessä, että hmm, oisko tänään blogipäivä?

Linkkaa haastevastaus kommentteihin, niin pysytään kärryillä kellä oli kivaa ja kellä ei! :D :D